Seisoessaan yksin pimeässä hississä
ahtaanpaikankammo nostaa päätään
hissi pysähtynyt väliin kerrosten
kerroksia useita kuten sipulissa
kuoria,kerroksia,itkevä
yksin,kerroksiaan tutkii
pala palalta kuorii
itkee
kyyneleet valtoimenaan
pakokauhu,yksinäisyys...
...pimeä
vailla toivoa valosta
pelastuksesta,seurasta
väliin kerrosten jää
hukkuu,tukehtuu
lopulta unohtuu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ensiksi hymähdin säkeelle "kerroksia useita kuten sipulissa", sehän on kuin suoraan shrekistä :D
mutta sitten lähdet käsittelemään asiaa syvällisemmin
ja vakavoiduin.
tämä olikin synkkä. Herkisti mieltä ja pysähdytti miettimään.
tukehdutit minut runollasi!<3
Tähän hukkuisi vaikka tuntikausiksi.
Sipulit ja kaikki voi upeus!
Suosikkeihin <3
Hienoa.