Kuka näitä laskee

Tiskiin nojailee liuta elä(i)miä,

kaikki hukkareissulla

Mielet maassa

sitä odotetaan laseja lentäväksi,

monia mietteitä





Miks me juodaan viinaa,

viskiä ja jekkua,

kun yöt ovat pitkät,

vanha savuvana kohdevalon alla



Ja miks me masennutaan,

tapellaan ja vittuillaan,

kun päivät ovat niin kevyet

- turha mitään sanoakaan.



Mutta katajanmarjat talviyönä,

ne vasta kevyitä on

Kuin ohut lumikerros motarilla,

yhtä vaakatasoista veitsenterää





Muistat aina mainita,

olet yksin, kuin maanvieremä.

Vaan joku muu

-kivikkoinen lokinpaskaluoto.



Kyllä näitä riittää!



(Kun eilen nätti poika

                    otti riskejä

        se omituinen tyttö hymyili silmillään



Poskisuudelmat, liiantoivomisen lipeviä symboleja)