Särkyvää

istuit siinä vieressäni
olit minussa, sydämessäni
kauniin hiljainen maisema

me elävät kuolleet
kuollut maailma ympärillämme
pidättäen hengitystä

kaipuuni kulki teitäsi yrittäen löytää kotiin
tuulesi poltti silmiäni
painoin pääni alas
etten olisi nähnyt kauemmas
kuin siihen hetkeen

kun istuit siinä vieressäni
kuunnellen kaikkea sitä
mitä olisimme voineet sanoa