En minä valita.
Enkä ole tyytymätön.
Yritän vain hahmottaa niitä pisteitä
jolloin voisin todeta itselleni:
hyvin tehty. Ansaitset tämän.
Kun on vienyt lehdet, pahvit, roskat, biojätteen, lasit, patterit ja metallin oikeisiin paikkoihin. Kymmenen kertaa. Yksin. Eikä mutissut siitä sillä sävyllä. Eikä sairastunut rintasyöpään mutisematta jättämisestä.
Yksi turhista turhin lehti. Trendi vaikka.
Kun on kantanut maitoja kaupasta ja täyttänyt leipomon leivällä pakastimen ja tyhjentänyt maksettavat laskut -lokeron ja täyttänyt tilin. Toistanut tämän vuosi vuodelta.
Yksi järkevä kirja. Esimerkiksi sellainen, joka kertoo, miten pukeutua tyylikkäästi tilanteen edellyttämällä tavalla aina ja joka tilanteessa. Puolivuosittain. Sanotaan vaikka kesäkuussa ja joulukuussa.
Kun uhmaa perintötekijöitä ja välttää omenavartalon ja korkean verenpaineen ja korkea kolesterolin syömällä kuin spartalainen näkkäriä ilman voita ja puolukkasurvosta ilman sokeria makeuttamattoman jugurtin seurana.
Leivoskahvit joka mittauksen jälkeen.
Kun on opettanut lapsille, että ruokaa voi hetken odottaakin ja että seuraava pyyntö esitetään vasta, kun äidin kädet ovat vapaana edellisestä ja kun lasten kanssa ruokapöytäkeskustelu on kaikkia osapuolia miellyttävää ja kun maistelevat kikhernemuhennosta kommenteilla "mielenkiintoista" ja kun istuvat aloillaan jälkiruuan loppuun asti.
Sunnuntairuoka valkoliinakatteisessa ravintolassa.
Kun on saanut taottua jokaisen lapsen itsetuntoon sen, että he ovat tärkeitä ja rakkaita ihan sellaisinaankin, vaikka välillä suuttuvat helposti ja pelkäävät uusia tilanteita ja saavat kyyneleitä, kun illalla sängyssä pelottaa.
(Voikohan tästä ansaita mitään, kun kohde sinänsä on jo se palkinto).
Kun on käynyt juoksemassa 10 kertaa peräkkäin parantaen juosten kuljetun matkan määrää joka kerran edes yhden askeleen.
Riippumatossa 10 iltaa. Tekemättä mitään.
Kun on onnistunut luomaan pätevän kuvan työpaikalla niin, että pomo ei tee yhtäkään suurta sopimusta keskustelematta sen ehdoista ensin minun kanssa.
Uusi käsilaukku. Tai kengät.
Tästä tuli hyvä alku.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä tulee vähän mieleen, että elämä on suoritusta, ja sitten on vain hetkiä, jolloin palkitsee itseään ansaituista asioista. Havahdutti sinänsä, että itsekin tulee ajateltua joskus noin - sen sijaan, että eläisi ihan vain ajattelematta, mitä ansaitsee. Nimim. 2 vuotta sitten viimeksi ostetut uudet housut alkavat hajota, ja palkkapäivään taitaa olla vielä aikaa, kun lapselle ostettiin konttorituoli.
Onpas elämäntuntuisen upea.
Joskus kai sentään saa syödä jäätelöä ihan sitä ansaitsematta? Vaikka kun kurkku on kipeä... ,)