Levottomain laulu

Runoilija sage-femme

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.2.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Runojeni tempo on sydämeni sykkeestä. Tekstit ovat hiljaisia kannanottoja, tunteiden ja tuokioiden sulaumia, paperille vangittua rakkautta. Runominä ei viittaa aina kirjoittajaan: subjektiivinen näkökulma vain on lähtökohtaisesti tehokas.
 

Vihan kansa
kaipuutansa
itkee säveliin.

Kiesit kulkee
nainen laulaa
lapsen nukuksiin.

Alku salattu on heillä
Legendaa vain kerrotaan:
"Siksi osa mieron meillä
kirotut on kulkemaan".

Kaikki olevainen tääll´
on kauppatavaraa.
Sielun kahlimattoman
kun kaaleet omistaa.

Heimo luja
vainottuna
uskoo unelmiin.

Matkamiehet
ratsujansa
ajaa uuvuksiin.

Sydämissään lupausta
kantaa Jumalan:
"Aikain lopun tullessa
näät veljein nousevan".

Kansa kiertää, odottaa,
ett' saisi rauhan maisen.
Kuin kavaltaen kaipuutaan
soi viulu mustalaisen.

Selite: 
Vanhan takomista tasatavuiseksi. Kuinka sitä muuten voisi lauluksi kutsuakaan. Nyt menee palikat 445,445; 8787, 8787 ja sama uudestaan. Sanaraukat ovat taas joutuneet Prokrusteen vuoteeseen. Mainittakoon siis, että tarina kertoo romaniheimosta.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot