Ne on nimittäin varmasti veljekset,
jotka samaan tahtiin juo
eivät sanaakaan vaihda,
eivät vaikene
eessään viimeinen huominen tuo
Ne on nimittäin veljekset
toistensa vaatteissa,
molemmat omissa täysissä
vajaissa aatteissa
Ne tietää jo nyt
kun heistä kirjoitetaan,
että viimeinkin tänään
heitä arvostetaan
Ne on nimittäin veljekset,
joista ilkeitä puhutaan
sukurutsiksi raukkoja orpoja
näissä baareissa huhutaan
Me ei tohdita niille sitä kertoa,
vain hiljaiset hyvästit jätetään
ei koskaan aiemmin tunnettu,
mutta imettiin heistä me elämää
Selite:
Näin kapakassa veljekset. Tai mistä minä sen tiedän, kirjoitin mitä noissa hiljaisissa miehissä näin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuulostaa ihan pohojolaasilta jurreilta!
Kiva, "syvällinen" runo.
Vaikuttava teksti! Mitä muuta voisin sanoa!
Tuosta "Sir Elwood" pointista en tiedä mutta tässä on hyvin paljon tuttua. Sekä vierestä katsojana että "möllöttäjän" paikalla olleena.
Teksti ottaa lukijansa vahvasti haltuun ja kovin melankolinen fiilis välittyy viimeiseen säkeistöön saakka. Hieno on kuvauksesi.
Tarkkailen itsekin mielelläni ihmisiä ja mietin mikä on heidän tarinansa, niin kuin sinäkin teet tässä runossa. Runon lopussa on kaiken tämän kiteytymä "mutta imettiin heistä me elämää". Hieno runo!
Pitkästä aikaa heitän sua arvostelulla..haittaako sua jos mulle tulee tästä tekstistä mieleen Sir Elwoodin hiljaisten värien biisit?? Ei pahalla, ei ollenkaan, koska musta tää toimii todella hyvin. Minä ainakin näen vahvasti ja selkeästi maalaamasi maiseman...
Elävästi olet runon kirjoittanut. Silmieni editse vilahteli useampikin "peräkylän" veljespari. Ja mieleen nousi noiden pikku kylien osin ahdistavakin ilmapiiri. Kun ei ole muuta tekemistä, niin puhutaan naapureista...
Herkullista luettavaa.