Hiljaisuuden verho on langennut yllemme,
minua kalvaa epätietoisuus
kaikesta.
Olen yrittänyt kuunnella ja kuulla,
vaan kaikkialla on ihan hiljaista,
ihan kuin maa olisi nielaissut sinut – kaiken.
Olen yrittänyt katsella ja nähdä,
mutta joka paikassa on vain mustaa,
en ole enää varma onko minulla näkökykyä ollenkaan.
Olen yrittänyt tunnustella ja tuntea,
kosketus ja läheisyys ne ovat kaukana,
eivät ole osa minua, meitä – ei ainakaan enää, ei nyt.
Huuliltani on kadonnut se suolainen maku
niin kuin niissä on aina jälkeen suudelman.
En enää muista tuoksuasi,
siitä on niin kauan kun olet ollut lähelläni.
Anna minulle edes yksi elonmerkki,
niin että tiedän Sinun olevan yhä minun,
kerro että odotat minua
siellä missä on sydäntemme yhteinen koti.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi