Se kesä maistui viskiltä. Elämän ainutlaatuisuutta todistavien
puiden vihreä sekoittui tammensavuiseen nektariin, jonka
maustoit ohikiitävän taivaallisella kertosäkeellä.
Se syksy maistui giniltä. Katkeransuloinen eromme oli
yhtä kaukana kuin tuo lämmin avaruus, jonne sinkouduimme
painovoimasta välittämättä.
Se talvi. Se tappoi viimeisenkin muistijäljen sinusta. Vain
läpikuultavan vodkan kimallus voi valehdella minulle, että
ne hetket joskus olivat.
Tämä kevät. Se viimeaikoina maistunut elämältä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit