Paperikukka

Kengänkorko haaruksissa
kun leikittiin kuurupiiloa
arasti suudeltiin huurteisella tallin
lattialla istuit poikittain mun sylissä,
ettet paleltuis

Kun muut katsoivat poispäin
upotit kyntes mun pakaraani
kuitenkin häveliäästi arkailit, kun
kysyin, saako koskettaa?

Ihos vaalea kuin sydäntalvi
ja sormenpäille viileä kosketuksin
arvaillessani muotoja ja värejäsi
veri pakkautui poskiin ja sinne
jalkojen väliin

Eikä se korko ollut ainut, millä
koskit mua sinne silloin
pöytäliinan suojista hyväilit vaivihkaa
vaikka Isäs uhkas hirrellä ja haulikolla
kaikkia kosiskelijoita ja neidonriiaajia
eikä se sun lätkämailakaan jääny
uhkaukseks
kohmeinen asfaltti tuli tutuks, kun
se silitteli mun kivusta kipristelevää
poskeani

Sussa oli sellasta
viattomuutta ja väkivaltaa
sä olit niinku
sormet verille viiltävä paperikukka