Nimetön

Runoilija Pihlaja

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 19.11.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Lukekaa myös novellejani, ne ovat omia suosikkejani! Haluaisin rakentavaa ja syvällistä kommentointia. Haluaako joku tehdä kanssani sopimuksen kunnollisesta runokommentoinnista? Ruoditaan oikein perusteellisesti vaikkapa viisi toistemme runoa! Palautteesta lähtee kehitys.
 

Elettiin idylliä. Reilu parikymppiset opiskelijat, toinen kuvataiteen, ja toinen suomen kielen, asuivat yhdessä tavarantäyteisessä yksiössään Helsingin Kalliossa. Käytiin baareissa, oudoissa ja taiteilijoiden suosimissa. Käveltiin illat pitkät rannalla ja suudeltiin sillan päällä. Kavereiden kanssa notkuttiin puistoissa ja kotona, kello kolmen aamiainen tiskaamme kuppeja. Nainen oli usvainen ja selittämätön, ja hän kirjoitti romaania. Mies maalasi tuskaisena suuria, värikkäitä tauluja, jotka eivät menneet kaupaksi taiteellisen rappion nimissä. Ihmiset eivät ymmärtäneet. Nainen kannatti Vasemmistoliittoa, koska kenellekään ei saanut jäädä epäselväksi naisen työläistausta. Ei olut äitimuori yliopistoon jalalla astunut. Öisin juotiin absinttia ja sherryä ja tultiin siihen lopputulokseen, että maailma on läpeensä mätä. Dyykattiin. Oltiin kasvissyöjiä. Uskottiin kukin omaan jumaluuteensa. Kavereiden vesipiipuissa soi kirsikka-makutupakka ja savurenkaat leijailivat katossa. Levysoitin pauhasi Bob Dylania ja Pink Floidia ja jazzia ja Spice Girlsiä. Kun tuli häätö, juotiin absinttia ja sherryä ja tultiin siihen lopputulokseen, että maailma on läpeensä mätä.

Mies halusi Prahaan. Nainen halusi valmistua suomen kielen maisteriksi. Nainen ei tajunnut, että häntä ei tarvittu Prahassa. Huudettiin. Oltiin läpimätiä. Itkettiin. Mies halusi osoittaa herkkyyttään ja nainen itki muuten vaan. Mies pakkasi ja lähti Prahaan äkkilähdöllä Arlandan kautta. Ruotsalaiset olivat eurooppalaisempia, mutta mies tiesi että ruotsalaisuus on vain harhaa. Ruotsalaisuus oli robotiiikkaa ja kansankoti femisovinistinen Stepford, Wisteria Lane, utopia.

Samaan aikaan toisaalla nainen itki ja kirjoitti. Angstiset runot päätyivät lopulta takkaan, mutta Facebook ei unohtanut. Absintti vaihtui punaviiniin ja dyykatut omenat ostettuun suklaaseen. Nainen kulutti sohvan vakosamettia ja katsoi viikon ostoskanavaa kuunnellen suomirokkia. Romaani pölyttyi ja sen paikan veivät uudet ja uudet angstiset runot. Nainen unohti kieliopin ja iski aivonsa paperille niin että läsähti ja valui.

Mies oli löytänyt ensimmäisen prahalaisen taiteilijakahvilansa. Seinällä oli Lenin ja mies osasi tilata mustan kahvin prahaksi. Rinkka selässä mies kulki pitkin Prahan katuja etsien rähjäistä kämppää ja vihaista vuokranantajatanttaa, joka asuisi viereisessä huoneistossa, jonka sokea kissa mouruaisi ja joka elättäisi peräkammarinpoikaa kuin pientä hiirtä, jonka kissa olisi valmis ahmaisemaan hajuhavainnon perusteella. Mies pukeutui violettiin baskeriin, ja toivoi sittenkin saavansa myytyä yhden taulun. Taiteellista, raukeaa rappiota kun voi kai ilmentää monella eri tavalla.

Miehen ikävä naisen luo kasvoi kuin naisen pizzalaatikkopino asunnon nurkassa. Naisen ystävät huolestuivat kun nainen ei tullut humanistisen alan opiskelijoiden politiikka-iltaan eikä Vasemmistoliiton bileisiin. Nainen valui vakosamettisohvallaan ja katsoi Big Brotheria, kun ovikello soi. Siellä ei ollutkaan pizzataksi vaan ystävät. Nainen väitti katsovansa Big Brotheria nykyaikaisen median rappion tutkimuksen nimissä. Ystävät katsoivat toisiaan merkitsevästi. Osa jäi siivoamaan naisen taloa, osa juoksi Alkon kautta Valintataloon. Tällä kertaa juotiin valkoviiniä. Ahmittiin Valintatalon korvapuusteja. Kukaan ei katsonut, montaako eläinperäistä E-lisäainetta ne sisälsivät.

Samaan aikaan toisaalla, mies maalasi. Mies maalasi ja maalasi ja huomasi pian maalanneensa naisen. Kyyneleet imeytyivät takkuiseen partaan. Prahan taiteilijaelämä oli muuttunut. Ei vedettykään boheemeja umpikännejä tai oltu muuten vaan tuskaisia. Se oli se Neuvostoliiton hajoaminen, joka pilasi Prahankin. Kapitalismi teki niistä pellejä. Euroopan Unioni oli hot, Neukkunostalgia paloi suurilla rovioilla, kirkuen. ”Prahankin ne pilasi saatanan jenkit”, kirjoitti mies Hungarian Souvenir Shopin kortin taakse, ja alkoi katsella lentoa Arlandaan.

Mies halusi palata Suomeen, mutta ei uskaltanut. Hän jäi Arlandaan muutamaksi päiväksi, mutta oli kuullut, että totuus olisi kohdattava ennemmin tai myöhemmin. Mies käsitti tällä tarkoitettavan totuutta naisesta ja suhteesta ja Prahan todellisesta olemuksesta. Samaan aikaan toisaalla nainen käsitti totuuden laajemmaksi ilmiöksi, mutta halusi silti kohdata sen. Siksi nainen meni kampukselle, ja aloitti gradun kirjoittamisen. Siksi mies halusi tulla takaisin. Ensimmäisenä yönä mies joi absinttia ja sherryä ja halusi tulla siihen tulokseen, että maailma on läpimätä. Ensimmäisenä yönä nainen joi punaviiniä ja tuli siihen tulokseen, että maailma on muutakin.

Selite: 
Kommentoikaa ihmiset hyvät. Tarina sisältää aika paljon viittauksia tv- ja elokuvakulttuuriin, suomalaiseen musiikkiin, aatehistoriaan ja historiaan noin niin kuin yleensä. Kertokaa jos jotkut viittaukset meni yli hilseen.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Pihlaja Jemina 24.3.2008 3 Runo
Pihlaja Nimetön 2.3.2008 4 Runo
Pihlaja Peiton alla 25.2.2008 1 Runo
Pihlaja Arvaa mitä? 19.2.2008 3 Runo
Pihlaja Nimetön 11.2.2008 0 Runo
Pihlaja Nimetön 11.2.2008 0 Runo
Pihlaja Nimetön 4.12.2007 3 Runo
Pihlaja pieni tyttö 4.12.2007 0 Runo
Pihlaja Gloriaa 29.11.2007 1 Runo
Pihlaja Nimetön 20.11.2007 0 Runo