Ajassa eteenpäin

Runoilija Kauris

mies
Julkaistu:
78
Liittynyt: 14.11.2003
Viimeksi paikalla: 3.12.2023 11:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Runoissa voi unelmoida
Runoissa voi liioitella
Runoissa voi valehdella
Runoissa voi puhua totta
Parhaissa runoissa on sydän mukana


Pekka nukkui pois 5.12.2023 

Päätepysäkki

Surkaa minua hetki mutta sitten muistakaa minut sellaisena kuin olin.
Ja puhukaa minusta niin kuin puhuitte silloin ennen.
Puhukaa minusta ja käyttäkää nimeäni usein.
Niin minä elän eikä varjoni koskaan haalistu.
Pekan oma runo.


 

New York nukkuu rauhatonta untaan



Tuossa nuhjuisessa kahvilassa

 	mustiin takkeihin pukeutuneet miehet

 	syövät kakkupalojensa viimeisiä murusia



Toinen katsoo ulos ja sanoo sateen lakanneen



Toinen, kuin onnen hylkäämä repaleinen varjo

 	toivoo huomisen auringon

 	kuivattavan hänen kyyneleensä



Jossain linnunradan toisella laidalla

 	sammuu ikivanha tähti

cc
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä sinun runosi on todellinen välähdys
hetkestä. Luin tämän jo aiemmin, mutta aina tämä toimii. Tässä on jotain käsittelemättömän suurta ja isoa. Hyvä Hyvä Hyvä.

Yksinkertaisesti...tämä on loistava runo,muutamin virkkein koottu täydellinen kokonaisuus

Huimia kuvia maalailee tämäkin, mustaa ja syvää -suunnattoman liikuttavaa. Suurta sanataidetta.

Tässä on ihan selkeästi käytetty lyyrista kameraa (: Opit on menneet perille. Todella taidokas runo, joka vie lukijan miesten luo kahvilaan. Todella hienoja sanavalintoja.

Kyllä eläydyin... Oikein hieno kuvaus! Mietin, oletko ehkä käynyt New Yorkissa ja nähnyt tuon kaiken...

Ihan kuin omaa kotikaupunkiani ja sen pikkuisia kahviloita kuvailisit.

Tässä on se tietty elokuvallinen kerrontatapa, joka hyppää silmille heti ensimmäisestä säkeestä alkaen. Ihmisten, esineiden ja tunnelman kuvailu ja luominen on omaa luokkaansa, taitavaa, turhat kikkailut jätetty kuitenkin pois.

Kritiikkiä tästä antaisin sen verran, että toiseksi viimeinen säkeistö ei jotensakin istu muuhun tekstiin. Kaunis sinänsä, mutta mielestäni hiukan irrallinen.

Kokonaisuus on äärettömän kaunis, vanhan oloinen, sillä "aika kultaa muistot" -tavalla. Viimeinen lause on oikea aarre, ja siihenhän tämä kaikki kiteytyykin.

Surullisen suloista melankoliaa, jossa pieni toivo.
Upea runoteos.

Kuin suoraan elokuvajulisteesta, jota "katson" maanalaisen aulassa odottaessani metroa NYK:ssä. Salaperäisen ajaton, kiehtova tunnelma, todella upea ;-)

Eittämättä mieleen nousee kuva jazzpaikasta, jossa jo 'sammunut tähti' viettää lohdutonta loppuelämäänsä tovereineen, toiveiden rauettua lopullisesti tulevaan aamunkoittoon. Tässä soi blues :)

Wau!
Tämä on jotain aivan uutta ja upeaa :)

Jotain sellaista vanhan amerikkalaisen mustavalkoisen elokuvan tunnelmaa runossasi... nuhjuisen kahvilan tupakansavuisen ilmankin voi lähes tuntea...

Hienoa, uutta sinua. Saa lukijan mielikuvituksen matkaamaan runon tarinaan. Pidin, Tosi Paljon.

kaunis ja herkkä, sinun runosi New York, minulla Kuopio, mutta tunnen että tunnelmat seuraavat samankaltaisina toisiaan, pidän tästä tunnelmasta, kuin romaania luen, näen ja kuulen kaiken, ihastelen taitoasi kirjoittaa kuten teet, tässä olisi ainesta vaikka pieneen tarinaan, olen juuri lukenut vastaavantyylisiä pieniä Storeja englanninkielellä, tämä on kuin pieni suomenkielinen jatko niihin

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot