Jossain

Surullisen realistinen runosi. Sattuva, syvälle. Kiitos runoilijalle.

Tekee mieli itkeä tätä lukiessa, miksi pitää olla kauheuksia <3

Sodan julmuus saattaa joskus tuntua unenomaiselta surrealistiselta näyltä. Mutta totta se on, valitettavan totta, realismia, jota emme haluaisi nähdä ja kuulla. Lähi-Itä, maailman ruutitynnyrit, räjähtelevät alinomaan, Syyriassa, Jemenissä, Palestiinassa nyt, ja niin monissa muissakin paikoissa lähihistoriassamme.  Sotilaat selviytyvät ehkä, mutta siviilien kohtalo on surkein. 
Tämä runo on oivallinen esimerkki hyvästä kantaaottavasta runosta. Se ei osoittele sormellaan syyllisiä, ei asetu minkään osapuolen puolelle, vaan näyttään meille 'mitä todella tapahtuu' (P. Saarikoski) jossain ehkä paremmin kuin mitkään uutiskuvat ja tekstit!

Syvältä riipaiseva ajankohtainen runo.
 

Koskettavaa ja tunteikasta realismia joka saa ulottuvuutta tapetilla olevasta pakolais- ja turvapaikkakysymyksestä, joka sitten onkin monitahoisempi kysymys. Runon synnyttämät tunteet ohittavat älyllisen kysymyksenasettelun ja osuvat sydåmeen. Mikä on tietysti hyväkin asia. Ihmiset eivät ole vain numeroita: niin ja niin monta turvapaikanhakijaa. Tämä koskettaa siksikin, koska olin melko pitkään työssä näitä ihmisiä vastaanottavassa keskuksessa. Runon kuvaus on kohtalaisen tarkka kuvaus monenkin heidän elämän ääritilanteista