Muistot

Eräs vaihe elämässä on päättynyt, hienosti runollasi kerrot sen.

Runo on sekä taaksepäin katsova että visionäärinen. Teksti saa jälleen miettimään elämää, kuolemaa ja ihmisenä olon tarkoitusta. Retrospektiivin hellyttävä osuus löytyy pojasta joka makaa ruohikossa pilviä katsellen, mutta myös myöhemmin tuossa 'tuntevani tunsin' ja 'tietäväni tiesin', kun maailma on jo avautunut koettavaksi ja ymmärrys ottamaan vastaan tietoa. Myös tietoa joka ei aina saakaan meitä onnelliseksi. Hienoimpia kohtia alusta ja lopusta poimin; 'sinessä tuulem kaitsevan' ja 'alle varman sinen paimennetun valkean' puhukoot ne itse puolestaan myös ihmisenä olon tarkoituksesta.
Runo joka on luettava monesti. Kiitos

Ihastuttavia muistoja kauniissa runossasi.

Nämä muistosi herättivät minussa omia kouluaikaisia tapahtumia, kotimatkoja ystävän kanssa ja paljon, paljon muutakin.

Kiitos nostalgiasta ja erityisesti runostasi.

Onpa Hieno.

Tuossa alussa voi lähes kuulla heinäsirkkojen soittavan, ruohikon tuoksun...

Runosi tunne vie mennessään kaikuihin vuosien taa.

aivan ihana niin muistojen kuultaama.

Tästä kuvastuu Onnellinen olo,
vaikka osa muistoista kariseekin
matkan varrella.

upea kuin mikä....etenkin alle varman sinen-kohta!

Ihana tunnelma. Jotenkin rauhallinen ja takautuva. Tuo mukavan tuulahduksen mukanaan lukijalle. (Tai ainakin minulle.)

Muistui mieleen kuinka itse reilu vuosikymmen sitten, kevään viimeisinä iltapäivinä, juoksin ystäväni kanssa koulun takakujalle. Siinä saatettiin makoilla tuntikausia ja suunnitella tulevaisuutta.

Kiitos, kiitos todella kun muistutit minua siitä:).
Rakastuin runoosi ja sen herättämiin tunteisiin.

Sanomaa kerrakseen... jotain suurta luikkii rivienväleistä, kutkuttamaan kulkijaa.... *Kiitos :)