Ihmisen suuruuden ja potentian kasvuun nähden aina edellä, aina niiden yli, käy hänen tarpeensa tulla anteeksiannetuksi.
Kyky hyvään on kykyä pahaan; vain hän joka osaa luoda oikein, voi tuhota oikein.
Yhä ylös hän yrittää, nopeammin ajatusta aina alimmankin alittaa. Suurimmatkaan saavutukset eivät ole mitään ilman kykyä antaa aina anteeksi yhä enemmän ja enemmän.
Joka ei rakasta oikein, ei osaa antaa anteeksi, tarpeeksi.
Oikein rakastava on valoon ojentautunut terve puu vankkoine oksineen, mehevine hedelmineen. Vastaanottamaan kaikki kämmenet se avaa, kaikki suut se ruokkii ja kaiken se kasvattaa.
Selite:
Runojen sekaan välillä jotain muuta. Inspiraatio osittain Raamatusta, osittain Kaunis mieli - elokuvasta ja sen musiikista.
http://www.youtube.com/watch?v=mZI3VWSu0nM&feature=related
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihminen on hyvää ja pahaa. Tai oikeammin hänessä asuvat nuo molemmat voimat, riippuu vain valinnoista jotka hän tekee, kumpi voima hänessä saa voittaa. Totta myös, että kyvyssään antaa ja saada anteeksi piilevät pitkälle kasvun edellytykset ihmisenä. Niillä eväillä jotka itsekukin on saanut. Voin vain jälleen nyökytellä runolle kiitokset.
Viisasta tekstiä.
Äärilaidoista vastakohtaisuuksiin kimpoilee wiisas runosi. Punaisena lankana kuitenkin yksi ihmiselon oleellisista selviytymiskeinoista sosiaalisessa viidakossa; anteeksiannon kyky ja sen vaikeus. Kumpa käyttäisimme sitä vilpittömästi oikeudenmukaisesti. Ja kumpa unohdus toimisi.
Kiitos tästä runostasi,että sain lukea tämän tänään!
Sivut