vilposta

Sisälle tulee kylmä, kun suru muuttaa sydämeen.
Se lukitsee kielen sielun ja isku on armoton.
Surun voima tuntuu sanoistasi.

tämä on hyvä. =) samantyylinen ku mun yks runo. =)

Niin voimakas tunne tila runossasi.
"ei itkuni auta
ei perkele
jumalauta"
sopi tähän runoon kuin nenä päähän, voimistutti tämän sisältöä.
Upea!!¨Voimia sinulle.

Voimakas runo. Toivottavasti ei ollut pitkäaikainen vieras luonasi
*silittää poskesta*

Koskettava teksti, kylmäsi, iski koko voimallaan.

Mahtava runo. Surua vastaan vaikea taistella

Suru... tuollaistahan se tahtoo olla.

Upea; tässä on sanottu kaikki mitä tarvitaan - tuo loppu kruunaa koko komeuden :)

Vahvaa tulkintaa surusta.

Painava voi olla surun taakka....
Todella elävästi kirjoitat tunteesta
tuosta; voikakkaasta surusta.
Upea runo.

Pidän tästä rehellisyydestä runossasi, ei kaunosanoja ei kiertoilmaisuja... surun aistii, tuntee sanoissasi.

Tässä runossa on vahva lataus!

Aivan mielettömän vahvaa tekstiä. Tuttu tunnetila. Pidin kovasti:)

Sinulla on ollut tosi voimkas kokemus ja hyvä että kirjoitit siitä runon, joskus se vain iskee niin lujaa tuo suru että tarvitaan voimasanoja, sopii tähän:)Toivon voimia sinulle:)

suru on moimakas tunnetila...

Upea, vahva runo. Hienoja kohtia...*taptap*

Kyllä suru saa sisäisen lämmönkin hetkeksi, viilenemään. Vilunväreet tulee lukijallekin samaistuessaan tähän surun tukahduttamaan runoon. Voimahali!