rinnassa pientä
hentoa ikävää
se kaihertaa
hetkeksi häviää
talven kylmyys
ihooni tunkeutuu
kaipuuni arkana
luoksesi harhautuu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

rinnassa pientä
hentoa ikävää
se kaihertaa
hetkeksi häviää
talven kylmyys
ihooni tunkeutuu
kaipuuni arkana
luoksesi harhautuu
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Aavistus | Mokoma | 26.9.2003 | 1 | Runo |
| Aavistus | Uni | 22.9.2003 | 20 | Runo |
Kommentit
Kuinka paljon onkaan rinnasasi sitä kaihon arkaa ikävää<3
Kaunis ja koskettava runo<3
Runolla on se ainutkertainen sielukkuus tuntea. Tähän on helppo samaistua lukijankin - sillä ikävä on kaipuun sisko, ja se pitää elossa.
Hyvin hento otsikko, joka pistää lukijankin käsittelemään runoa hellästi.
Tää on hieno runo. Varsin tunteikas.
Sivut