ei taistelut lopu

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Ei taistelut lopu - ei milloinkaan
äidit kantaa tappajia helmassaan!
Maa nielee veret ja kyyneleet
miehet nuoret
sodissa nääntyneet
Missä on hyvyys - missä on sääli?
Taas kehdosta kuuluu lapsosen ääni

Lumi valkoinen verestä värjäytyy
kun kuolee mies - maahan lyyhistyy
Uusi mies korvata kuolleen saa
nuoren innolla
mukaan taistelemaan
Kestääkö päivän, vaiko kauemmin
kuoltuaan saa hän osan sankarin

Rauhaa toivovat ja puhuvat suut
sodan äänet vain yhäkin kantautuu
Vuodesta toiseen sodat kauhua tuo
ei rukoukset auta
ei kyynelvuot
Kirottujako olemme - vai mikä lie
sodista sotiin aina kulkumme vie

Äidit itkee ja vaivalla synnyttää
ja Kainin merkki lapselle otsaan jää
Isät palaavat ehkä jo huomenna
jos sota loppuu
eikä tule kuolema
Ulkona on kylmää ja myrskyisää
lapsi kehdossa valvoen nyyhkyttää

Selite: 
Itsenäisyyspäivän aattona. Onneksi meillä on rauha. Monessa muussa maailman maassa soditaan kaiken aikaa.
Kategoria: 
 

Kommentit

Sukupolvesta toiseen sama kirous - ihminen ei koskaan opi, kärsimys ei lopu...
Voimakas teksti, täyttä asiaa, hieno kokonaisuus.

Tämä on mahtava :):):)

Veteraaneille!!

Kiitos itsenäisyydestä

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut