mitä auttaa

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

mitä auttaa nauru
mitä
iloa kupliva laulu
ystävän käsi
joka olalla viivähtää
täytetty lasi
jossa helpotus kimmeltää

mitä auttaa sanat
jotka
uutta toivoa antavat
lämpöinen syli
joka auttaa unohtamaan
lempeä uni
joka hetkeksi turruttaa

mitä auttaa mikään?

kun mielen mustuus laannu ei
eikä verho laskeudu surullein
kun kuolema halajaa vieraakseen
on jo hiipinyt salaa eteiseen

kun päivä on sama kuin kylmä yö
ja suru surutta iloni kaiken syö
kun tietää, valo vaikkakin pilkahtaa
se hetken vain loistaa ja katoaa

kun saapuu taas yö ja rukouksiin
ei vastaa kukaan vaikka tahtoisin
niin mieleni murhe jo vallan saa
ja uneni raskaat vain uuvuttaa

Selite: 
tulipas jälleen surullinen runo vaikka vakaa tarkoitus oli vallan muuta..
Kategoria: 
 

Kommentit

Riipaisevasti etenevästi olet kirjoittanut synkästä kohtalosta. Lukiessa tuli surullinen olo :(

Liian surullinen runo...sadepilvet yltäsi pyyhkiytykööt, valaiskoon aurinko päiväsi. Surusta hienosti kirjoitat...

Juuri näin minäkin ajattelen nyt. Vaikka ympärillä on ystäviä jotka välittää, ei silti tahdo jaksaa. Surullisen kauniisti kerrot.

niin sinä olet nyt tummiin vesiin ajautunut, muta se ei haittaa koska näin kauniisti sieltä osaat runoilla

Upeita nämä tekstisi, ei voi muuta sanoa. Tuo sanojen asettelu on niin taitavaa.. Surullinen tämä runo, epätoivoa täynnä. Upea!

Ei se aina helppoa elämä ole. Hetkittäin olemme sitä mitä olemme. Kesäistä kirkkautta, iloa, rauhaa...

auts, niin riipivää toivottomuutta, mutta kauniisti kirjoitettu.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut