kaiho

Voi että tykkään tästä sun vanhasta tekstistä. Tuo fontti ja jälki kuin mustekynästä...kuin lukisin entistä itseäni, silloin viime vuosisadan nuoruudenajoilta :) Ja ehyt, suorastaan klassinen itse runo.

Kyllä olet surun tulkki! Se mielikuva tulee näistä uusimmista runoistasi.

Tää on kiva runo. Vaik surumielinen.

No onneks se ei kuitenka ollu ihan kuution paakku,kun siinä vielä kirjottelet.Joskus asiat muuttuvat hetkessä.Sen sain tuta tuossa keväällä raskaasti.
Siltikin....tästä mä pidin suunnattomasti.

Näin se vaan voi yhtäkkisesti viretila muuttua.

Minä kun rakastan melankolisia tangoja olen aivan myyty tämän runosi edessä... *polvillaan ihastuksesta* =o)

Minä olen hurmaantunut näistä mielettömistä, hauraista kielikuvistasi. Konstailemattomasta melankoliasta, joka ei sorru viivan vertaa patetiaan. Ulkoasu on upea, ja rytmittää lukemiskokemuksen.
Odotan jatko-osaa, koska tästä saisi ihanan laulun.