Kätes

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Mustaan katuun liimautuu
keltaisia koivun lehtiä
Aivan kohta on paljaana puut,
maa lämmin jäätyy, routautuu
Hyväilen hiljaa
sun kylmiä käsiä

Katsees katseeni kohtaa
mutta silmistäs en lämpöä nää,
vaikka yritän helliä, lämmittää
silmäs sun kylmyyttä hohtaa!

Nuo koivun lehdetkin kadulla
saavat yhdessä olla, yhdessä maatua!

Hellästi lumi peittää
lehdet kellastuneet
Pimeässä, mutta yhdessä
ne makaavat vieri vieressä
niin kuin
toisiinsa rakastuneet!

Selite: 
-syksy on jotenkin niin surullista, niin lopullista..kylmää..mutta onneksi on vuolukivi takka joka lämmittää kun talvi iskee koko voimallaan. tai siis mulla ei sellasta takkaa oo mutta kuitenki-
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut