yksi aikakausi

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 12:27

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Sinä
lähdit länteen
etkä perääsi katsonut

Minä
lähdin itään
silmissäni ilme lasittunut

Vitivalkoista
lunta sataa
taivaan täydeltä
peittäen jälkemme
hiutale
hiutaleelta

Kohta meitä ei enää ole

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin...meitä ei enää ole. On vain sinä ja minä. Me...on kadonnut lumeen.

Todella kaunis runo ;)

Todella kaunis. Kävisi mielestäni jonkun elokuvan loppukohtaukseksi ;)

Alkaa toinen aika...jäätyneiden muistojen. Sujuva, muodoltaan ja kirpeästä sisällöstään huolimatta niin kaunis teksti. Miten surullista on tuo matka me-muodosta minäksi ja sinäksi.

Niin, kota meitä ei ole.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut