Aamulla

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 



Aamulla

Aurinko nousi, lämmitti maan
ja linnut alkoivat laulamaan
Sinä avasit silmäsi kun katselin sua
ihailin vartaloasi kuin lumottuna
Tunsin rakkauden ja viiltävän tuskan,
kun muistin illan ja yön sysimustan

Muistin riidan ja huutosi sun
ja äänesi itkevän, loukatun

Nytkö on viimeinen aamu,
etkö enää mun syliini taivu
tämän jälkeenkö emme enää kohtaa,
kuinka sä voit kaiken unohtaa?
Yö on mennyt ja totuus paljastuu,
vihaatko mua vai oletko yhä rakastunut…

Rauha, sanot hiljaa hymyillen
ja painat sormesi mun huulille
Selite: 
Tämä on ensimmäisiä runoja, mitä olen tänne kirjoittanut. Olin vielä naimisissa ja eron kellot alkoivat hiljalleen soittaa surullista sävelmää. Runo ilmestyi täällä 21.09.2003. Vuosien kuluessa se on jostain syystä kadonnut, laitan sen takaisin tänne.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut