sielut

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

 

 

sielut

 

miksi minun on
kylmä
miksi värisen
näetkö sydämeeni
näetkö

et

ei sielusi sieluuni yllä

siksi minä itken
lämmöttä vapisen

uusi päivä sulattaa jään
onnen aika alkaa
alkaako tosiaan
vai onko

onko

hetki hetkeltä pimeämpää

minkä elämä antaa
sen se myös ottaa

jää vain askeleet

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Jännästi kirjoitat tuossa jossa toistoa, onko..onko...painotus tässä runossa on kohdallaan.

tämä on kauniisti tehty kaunis runo

Vaan jos ei ota,ei annakkaan.
Tähän pätee se "elä elämäsi hymyillen,hymyile läpi kyynelten"

Jotenkin tämä runo on niin irrallisena kirjoitettu, että tyhjyyden ja yksinäisyyden oikein lukiessaan tuntee. Uskomattoman hyvin tuo fontin väri ja pehmeys voimistavat tätä tunnetta. Rohkeasti runoiltu tunne-teos.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut