sinut vein

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Sinut mukanani vien tyhjyyteen
On kaikki eilistä
tulevasta et tiedä
Sinä liimaudut minuun
yhä uudelleen
voit inhosta väristä
mutta tulet
aina kun pyydän

Voin olla julma
ja voin sinua satuttaa
on jo haihtunut hurma
etkä minusta löydä huomista!

Huomisen kellot sinulle on pysähtyneet!
Olet tässä ja nyt
ja runsauden sarven antia
nauttii huules huumaantuneet
Sinä syliini käperryt
syliin kohtalos arven

Olen kuin sadan metrin aalto
voin vain tappaa
mutta kuitenkin uskallat
kanssani eilistä jatkaa

Kuiskasit kerran rakastavasi minua
Mitä sanoin
en muista
muistan vain kasvosi kauniit
ja silmäsi täynnä unelmia
Niin niin katoavaista
on onni
ja rakkauskin

Kun myrskytuuli lauhtuu
uusi elämä alkaa
ja joka polultansa
harhautuu
hän saa kohtalon varkaan!

Sinut mukanani vein tyhjyyteen
Vaikka tuskaasi huudat
aika ei armahda
Minä otin sinut
otan yhä uudelleen!
Syntini taakkaa kannat
olet aina kantava

On huominen jossain
maan
meren
kallion alla
minä luvallasi sain
ja luvattasi,
uhkaamalla

Selite: 
-en oo ihan nuin paha mutta kuitenki-
Kategoria: 
 

Kommentit

Tähän pysähdyin, jäin pitkäks aikaa miettimään. Ja yhä jään... Pitkä mutta mikään sana ei liikaa - ja tunteet tunnistan. Kirpasee.

tämä on todella koskettava...minäkin jäin miettimään...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut