on niin hiljaista nyt

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 31.3.2026 10:15

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

sade on tauonnut
pilvet pois kaikkoaa
mies kuumeinen
silmänsä avaa

kolme päivää ja yötä
sade niin kylmästi
ruutuihin löi
mies kuumeinen
houraili hikoili
huusi nimeltä häntä
jota rakasti yli kaiken

joka sanansa söi

on niin hiljaista nyt

mies nousee
hoippuu
hän on niin väsynyt

mikä mieleen häivähti
miksi kuumeinen käsi vapisi

muistiko hän
silmät kauhistuneet
muistiko lauseen
joka katkesi
muistiko elottoman
naisen ääriviivat

muistiko huulet
jotka olivat
jotain toista suudelleet

aurinko lämmittää
on polku lammelle
umpeen kasvanut

lintujen lauluun peittyy
ääni surusta
tukahtunut

askeleet
lampeen kahlatut




Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Jokin tässä kiehtoo minua.
En tiedä, kokonaisuus vai yksittäinen lause...
Upea on.

todella koskettava on runosi tunnelma...

koskettava,kauniisti kirjoitettu...

Surusta syntynyt runo, uskoisin ja ehkä yksinäisyys on tämän synnyttänyt.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut