elokuva

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Katsoin takkatulen loimuun
ja kuin elokuvan näin
siinä oli nainen ja mies
kiinni toisissaan
ja he rakastelivat
rakastelivat
aina siihen saakka
kunnes tuli sammui
Joka ilta saman elokuvan näin

Taas tänään tulen takkaan laitan
vaikka ei ole kylmäkään
ja tuijotan noita onnekkaita
jotka tulen hiipuessa
kiinni toisiinsa jää

Niin monta iltaa yksinäistä
mahtuu ihmiselämään
Voi, miksi on niin hämäräistä
etten sua löydä
en sua missään nää?

Näen vain nuo kaksi onnellista
syleilemässä toisiaan

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kuinka paljon meitä ihmisiä hämärässä vaeltaa, eivätkä toisiaan näe :((
Olet muuten aikusenoikeesti todella hyvä kirjoittamaan.. *jäi koukkuun runoihisi*

Yksinäisyysolo on ihmisellä kuin teevati ilman kuppia...

Koskettavan kaunista kaipuuta. Hiljentää ja saa toivomaan, että valkeus tulee ja näät hänet, takkaelokuvan sijasta.

kaunis on kaipuusi...

Kipeä, katkerakin tunne - katsoa, jäädä kokemusta vaille...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut