tie

Tietä onneen... sitä ihminen etsii, siitä haaveilee ja saattaapi olla että onni jää huomaamatta.

Juuri tuo miten runossasi kirjoitat;
onko onni hiljaa olla vaan
tuntea tuulen
leikkivän poskillaan
ei kaivata turhaan tulevaa
tuo on sitä onnea.

Hienon Pohtiva runo.

Miettivä, nerokas ja kaunis.
Kysymyksiä.

Ehkä onni on olla tässä ja nyt.
(Aurinkoista kevättä!)

Onni on oikullinen, tulee nurkan takaa eteemme, juuri kun on luopumaisillaan toivosta tai vain etsiessä sitä huomaa, että se on ollutkin koko ajan läsnä.
Visuaaliselta asultaan kuin myös kielellisesti hieno runo.

Ehkäpä parempi ettei huomista aina tiedä ja menneittenkin merkityksen oivaltaa toisinaan vasta pitkän ajan kuluttua. Mutta se onni, se on tässä hetkessä, kun uskaltaa elää!

Se oikea tie lienee jossain järjen ja tunteiden välimaastossa. Niiden viitoittamalla tiellä.

Tää on ihan mahtava!

Runostasi löytyy hyviä, viisaita vastauksia asioihin, joita runossasi pohdit. Kyllä kai luonnon ihmeet voivat olla ne kalleimmat asiat elämässä rakkauden ja ystävyyden lisäksi...ja vähään tyytyminen. Tykkäsin pohdinnoistasi runossasi.

Hyvä elämänfilosofinen runo, hienoa pohdintaa elämän tarkoituksesta!

Olisiko koskaan onnellinen, jos vertauskuvat puuttuisivat...? Hienoa haaveilua kuitenkin!

Nyt täytyy sanoa, että harvinaisen onnistuneesti ja monipolvisesti (kursiivissa olevat sanat) kulkevat runosi riimit. Ikuisuuskysymyksien äärellä soljuu sangen kauniisti. Loistava runo.

Miusta tässä suuressa runossa on aavistus, ~vastauksia ikuisuuskysymyksiin. Koskettavan kaunista mietettä elämästä.

Näitä haaveita moni kaipaisi toteutuvaksi, mutta onni tulee kuitenkin pienistä asioista ja oman itsensä ymmärtämisestä.
Taidokas sopusointuinen runo sekä sisällöltään että ulkoasultaan.

"vai onko sitä tietä ollenkaan
onko kaikki vain
mielikuvitusta"
- näitä kysymyksiä pohtii moni ihminen.
Upea runo, joka jättää lukijan kysymysten äärelle. Kiitos tästä.

Tietä onneen... sitä ihminen etsii, siitä haaveilee ja saattaapi olla että onni jää huomaamatta.

Juuri tuo miten runossasi kirjoitat;
onko onni hiljaa olla vaan
tuntea tuulen
leikkivän poskillaan
ei kaivata turhaan tulevaa
tuo on sitä onnea.

Hienon Pohtiva runo.

Miettivä, nerokas ja kaunis.
Kysymyksiä.

Ehkä onni on olla tässä ja nyt.
(Aurinkoista kevättä!)

Onni on oikullinen, tulee nurkan takaa eteemme, juuri kun on luopumaisillaan toivosta tai vain etsiessä sitä huomaa, että se on ollutkin koko ajan läsnä.
Visuaaliselta asultaan kuin myös kielellisesti hieno runo.

Ehkäpä parempi ettei huomista aina tiedä ja menneittenkin merkityksen oivaltaa toisinaan vasta pitkän ajan kuluttua. Mutta se onni, se on tässä hetkessä, kun uskaltaa elää!

Se oikea tie lienee jossain järjen ja tunteiden välimaastossa. Niiden viitoittamalla tiellä.

Tää on ihan mahtava!

Runostasi löytyy hyviä, viisaita vastauksia asioihin, joita runossasi pohdit. Kyllä kai luonnon ihmeet voivat olla ne kalleimmat asiat elämässä rakkauden ja ystävyyden lisäksi...ja vähään tyytyminen. Tykkäsin pohdinnoistasi runossasi.

Hyvä elämänfilosofinen runo, hienoa pohdintaa elämän tarkoituksesta!

Olisiko koskaan onnellinen, jos vertauskuvat puuttuisivat...? Hienoa haaveilua kuitenkin!

Nyt täytyy sanoa, että harvinaisen onnistuneesti ja monipolvisesti (kursiivissa olevat sanat) kulkevat runosi riimit. Ikuisuuskysymyksien äärellä soljuu sangen kauniisti. Loistava runo.

Miusta tässä suuressa runossa on aavistus, ~vastauksia ikuisuuskysymyksiin. Koskettavan kaunista mietettä elämästä.

Näitä haaveita moni kaipaisi toteutuvaksi, mutta onni tulee kuitenkin pienistä asioista ja oman itsensä ymmärtämisestä.
Taidokas sopusointuinen runo sekä sisällöltään että ulkoasultaan.

"vai onko sitä tietä ollenkaan
onko kaikki vain
mielikuvitusta"
- näitä kysymyksiä pohtii moni ihminen.
Upea runo, joka jättää lukijan kysymysten äärelle. Kiitos tästä.