Kotikirkossa

Katselin seiniä
alttaritaulua ikkunoita
tuttua kirkkoa
jo lapsuudestain.
Mietin hetkiä jolloin
täällä olin jo kauan sitten.
Ne hetket
selvästi mieleeni muistui
kirkastui.
Nyt ei vain äiti tai isä
vieressä istunutkaan
eikä minua
alkanut väsyttämään 
kaunista laulua kuuntelin vain.
Kun ikää tulee
kotikirkko vuosi vuodelta
yhä rakkaammaksi käy. 
Siellä vieri vieressä hiljaa
kun istutaan
mieli rauhoittuu. 
kiireet unhoittuu. 
Sielu rauhaton 
levon saa.