Vuoristo rata.

Käyn tunteiden vuoristoradalle,
jyrkälle,oudolle.
Välillä ole huipulla,
kohta rotkon pohjalla.
Oispa tasaista elämä tää,
silloin se varmaan elämättä jää.
Vaihtelu kyllä virkistää.
On kuin Suomalainen talvi sää.
Eväät ois eloon kukkeaan,
siitä opetuksen kautta kantapään saan.
Ei kannata ryhtyä kukkoilemaan.
Nyt istun radan puolivälissä,
tunne on ihan hyvä.
Kun katselen rotkon pohjalle,
onpa se tosi syvä.