Katsettani varjoaa utuverho niin peittävä ja tasainen En eteeni näe, en ympärille miksi tarvitsisi nähdä? Polku on tasainen ja tuttu tarvitsee vain kävellä Hahmoja kulkee ohitse kasvot aina sumuiset En pysty tarkentamaan katsetta mutta tarvitseeko minun? Minulla on päämäärä en tarvitse mitään muuta Mitä maailma on? En tiedä enää Miten eletään? En pysty muistamaan Painava sumu muuttuu raskaaksi se vastustaa kulkuani Kehoni väsyy, mieleni turtuu kadotan haluni jatkaa eteenpäin Vauhtini pysähtyy, voimat loppuvat olen heikko, olen pettymys Iloa ei ole täällä utuvallin alla voisin vain nukahtaa tähän antaa unen viedä häpeäni mukanaan lennättää pois alati vainoava ahdistus Näen kasvot, monet kasvot selkeämpinä kuin koskaan Surumieliset silmät heijastavat ymmärrystä He tarttuvat minua kädestä ja työntävät sumuvallia pois Avaan silmäni uudelleen lävitseni kulkee helpotuksen aalto En muistanutkaan kuinka kaunis tämä maailma voi olla En tiennytkään miten helppoa eläminen saattoi olla
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit