Suljetuin silmin

Runoilija Talvenkuu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.4.2004
Viimeksi paikalla: 9.1.2021 14:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
29.12.1983

Kiitos Sinulle joka luit.
 
 

Vuodet ovat vierineet
ja me seistään yhä vain,
paikoillaan.
Mietin taas milloin me muututaan,
joko tuuli ottais kohta vastaan?

Nämä yöt pakottavat meidät lähelle,
muistuttavat siitä kaikesta
mikä me vuosien saatossa haudattiin.
Ja sinä olet taas niin kaukana
vaikka voinkin
tuntea hengityksesi ihollani.

Mietin taas milloin me muututaan,
joko tuuli ottais kohta vastaan?

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

tyylikästä kaipausta tuulen kuiskeen mukana. toinen säe on erittäin viettelevän kuuloinen. nautinnollista luettavaa.

Niin kauniin haikea. Pidin tästä kovasti.

Teos on yhtä kuin sellainen ihana "etiäinen" - jollaisella saa toisen ihan iholleen, sieltä jostain :)

Etäsuhde tulee mieleeni.

hienon täyteläinen runo

ihanaa luettavaa! taidokasta tekstiä. tuli mieleen, että vaikka tässä vaan seisottaisiinkin- aina jokin muuttuu- ainakin aika=)

Upea.

Puhuttelevan Hieno, tämä pohtiva runosi.

Kumpaa pelkäsinkään enemmän, muuttumista vai sitä ettei mikään muutu. Unohdin ja pelkään molempia.

Tunteita avaava runosi. Pidän

Puhutteleva, kaunis, herkkä runo, tämä pysäyttää. Luen tätä kahden tavallaan hukassa olevan, ainakin välillä toisiinsa rakastuneen, kertomuksena. He ovat vällillä niin kaukana, välillä niin lähellä toisiaan, mutta pääosin hukassa ja on kipeitä juttuja. Tuuli voi olla mitä vaan..mihin voi heittäytyä. Hieno teos!

tyylikästä kaipausta tuulen kuiskeen mukana. toinen säe on erittäin viettelevän kuuloinen. nautinnollista luettavaa.

Niin kauniin haikea. Pidin tästä kovasti.

Teos on yhtä kuin sellainen ihana "etiäinen" - jollaisella saa toisen ihan iholleen, sieltä jostain :)

Etäsuhde tulee mieleeni.

hienon täyteläinen runo

ihanaa luettavaa! taidokasta tekstiä. tuli mieleen, että vaikka tässä vaan seisottaisiinkin- aina jokin muuttuu- ainakin aika=)

Upea.

Puhuttelevan Hieno, tämä pohtiva runosi.

Kumpaa pelkäsinkään enemmän, muuttumista vai sitä ettei mikään muutu. Unohdin ja pelkään molempia.

Tunteita avaava runosi. Pidän

Puhutteleva, kaunis, herkkä runo, tämä pysäyttää. Luen tätä kahden tavallaan hukassa olevan, ainakin välillä toisiinsa rakastuneen, kertomuksena. He ovat vällillä niin kaukana, välillä niin lähellä toisiaan, mutta pääosin hukassa ja on kipeitä juttuja. Tuuli voi olla mitä vaan..mihin voi heittäytyä. Hieno teos!

Hieno kaihoisa runo.
Tässä runossa on jotain lumouksellista,
- tähän jää ja tätä hengittää sisälleen
Lukee toistamiseen - löytää jotain uutta,
ja vielä. Tähän jää kuin kehään,
mutta tässä on hyvä olla!

Sanataidetta!
 
silloin on sopivan intuitiivinen tunnetila, kun voi tuntea toisen hengityksen iholla, vaikka on oikeasti kaukana. lumoavaa haikeutta, tykkään.
 

Käyttäjän kaikki runot