Minä tahdon todeksi taikoa,
unelmat, jotka eivät urheutta uuvu:
haluan karhuksi ja kalaksi muuttua
käteni katseella käännyttää eväksi,
evän koruitta käskyttää kämmeneksi.
Minä tahdon olla lovinoita.
Haltia, jonka henkäyksessä ei hetkeksikään,
harha unohda totuus olevansa.
Shamaani, jonka hengityksessä ikuisesti,
valhe lakkaisi olemasta.
Minä olen vasta lumooja,
hauras ja haavoittuvainen.
Lähdettänsä liekaan loitsuva,
unissaan uhmakas nainen.
Henkimatkoilla,
ei saisi sulkea sivuakaan sielusta.
Vaan en vielä tunne lopullista loitsua
havunneulaa, hillanvarpua.
Tahtoni on noidankehä.
Selite:
Ajatuksiani näyttelijyydestä. Elämästäni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
