Huokaisin kerran
Avasin silmäni
pimeässä
Sade
kuin yksinäisen murhe
ikkunan räystäillä,
yön hiljaisuudessa
putoavan veden
murheellinen sointu
Iholtasi, pehmeältä,
on luoksesi valovuosia
Luen katsettasi
se tutkii tyhjyyttä
välillämme, etsien
kadottettua
Mistä tuo välimatka
on peräisin?
Kosketan vatsaasi
sormenpäilläni
Olemme unohtuneet
syviin, tummiin
yön väreihin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi