Taivas täynnä kylmää
Ilma ympärillä hyytävää
Olutpurkki jäädyttyään
Maahan laittoi käsistään
Toisen läpällä leikittyään
Ei lähtenytkään perään
Vaan katsoi sydämeen sykkivään
Läpi kerrosten lämpimään
Toinen tunsi katseen sisimmissään
Otti kiinni hänen käsistään
Taittui ylitse särkyvän
Kohtasi huulen sinertävän
Tunsi pinnalla värinän
Keskellä yötä hämärän
Lausui sananhelinää
Viaton hetki jäi yksinään
Sitä kauan etsittyään
Toisiinsa vain petyttyään
Luovuttivat tielle eriytyvään
Eikä muistoakaan ole enää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surun verhoama hyvä runo.