Nimetön

tuuli huutaa minussa sijaansa,
enkä löydä sille tietä ulos.
En tunne sinua vihuri!
en tuntenut eilenkään.
Jo pisaroituu poskilleni aallon matka,
ja pisara tuntee meren.
Tuntee yhä, tunsi eilenkin.
Vaikka pysyy sumu,
tyyntyy meri,
ystäväni ojentuvaan käteen.