sinä

kun ilta-aurinko värjää lokit punaisiksi
olet ainoa, jonka haluan olevan siinä

kesäaamujen valkeissa hetkissä
syysviimojen maalatessa ruskaansa
talvella lumen peittämien puiden alla
kevään koivujen hiirenkorvissa

ainoa, joka merkitsee
suurempi elämää ja kuolemaa

sinä