vielä hiljaista, ulkona aika pysähdyksissä
aurinko lähtee nousemaan, pikkulinnut kumpuavat taivaalle
aistin sen unessani, kohta herätyskello räjähtää,
enää hetken saa peitto olla päälläni
julma ja ilkeä herätyskello tuijottaa,
viatonta velmeriä vällyjen viidakossa
nyt tunnen sen, täysillä äänet kaikuvat
tässä minä olen, tässä minä säikähdän
sitten mietin hetken, mietin toisen
kelloa lyön lujaa, toiselle kyljelle käännän
laitan hymyillen takaisin nukkumaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukava runo.