En osannut odottaa sinua elämääni.
Silloin kun sitä vähiten odotin, se tapahtui.
Ilmestyit elämääni, päiviini, öihini.
Sait lujan otteen minusta, kahlitsit voimani itseesi,
et antanut minun paeta, karata.
Toit lämpöä elämääni, rauhoitit elämääni
- pakotit minut lepäämään.
Lepovuoteellakin olit luonani, läsnä joka hetkessä... Voisitko silti jo painua muualle, pahuksen flunssa-kuume?!
Selite:
Niisk & Atchiuuu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
