đź’Ž TIMANTTI đź’Ž
Liian moni aamu alkaa harmaana.
Liian moni aamu alkaa harmaana.
Kuin painajainen, joka ei päästä pois.
Hymyn taakse kätken taas haavani.
Olen muille valo, vaikka itse palan pois.
Lapsuuden varjot seuraa askelissani.
Katkerat, kylmät sanat soi korvissani.
Silti kannan muita, vaikka mä horjun.
Olen kallio, vaikka pelkään että sorrun
Jatkuva paine
Helvetillinen piina
Puristava tunne rinnassa
Tukala, tuskainen olo
Ei timantit synny muutoin
Kipu on ystäväni, liian tuttu ja vanha.
Mut en suostu koskaan kaatumaan.
Nousen aina, vaikka sydän vuotaa verta.
Kuin fenix liekeistä, valmiina nousuun uudestaan.
Muut näkee mussa vain lujan kuoren.
Ei huomaa kuinka mun sisin murtuu.
Mut annan silti kaiken, mitä mulla on.
Rakkaus muille – oma sydän taas uupuu.
Jatkuva paine
Helvetillinen piina
Puristava tunne rinnassa
Tukala, tuskainen olo
Ei timantit synny muutoin
Selite:
Aiemmin kirjoittamani runo nyt tämän laulun kertosäkeenä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
