Hämy

Ilta hämyyn vaipuu,
puut tummenee,
kuin sulkien suunsa,
ei kerro totuutta,
ikävästä,
kevääseen ja kesään,
kuorien alle kätkeytyy,
 
Itkee lehdet,
mieltään osoittaen,
 
Pudoten kuivuneina maahan,
salaa toivoen uutta kevättä,
saamatta kokea koskaan,
syntymää uudestaan,
kuin rakkaus,
 
Kuu tuo kelmeä,
silmää iskee,
tummalla tähtitaivaalla,
taivaalle pyrkii,
maailmaa valaisemaan,
niin luulee,
häviää taa pilven,
kunnes sieltä kurkistaa,
 
Tunteitani kuulostelen,
istuessani terassilla,
illassa puitten ja kuitten,
kera tähtitaivaan,
tummenevassa,
tyyntyvässä,
en löydä,
sitä,
 
Joka olisi,
kuin rakkautemme,
onko se kadonnut,
en sitä löydä.