sillä minä olen ehjä - ehjä kuin uni
silmät sielunpeilinä
älä sinä jumalauta katso minua
seitsemän vuotta epäonnea
laskisit mieluummin mustelmia
olisit kertonut ne kolmella
viimeisillä voimillani koteloidun
pidän palaset kasassa
tai vähän sinne päin
mittaamaton matka eteenpäin
pohjalta kohti pilvimassoja
minä en ole köynnöskasvi
koteloituneen kuoren sisältä
löytyi sadetta edelleen
sisältä ulospäin minä kasvan
ja toisin päin
nyt kirjaa pidetään jossain muualla
kunnes ei enää tarvitse
ei jumalauta tarvitse hautautua
minä kehystän kaiken niihin ukkospilvien hopeareunuksiin tartun kiinni
(ja sinä tartut minuun)
sormien väleistä puristuu ulos nyt auringonnousuja savukkeiden tulipesien sijaan
ja niin minä vastaan,
niin minä lausun
kiitos
etkä sinä löydä täältä enää sirpaleita lakaistavaksi,
sillä sydämenlyönneille ei näy loppua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykkään. Hieman salaperäinen ja tulkittavissa monella tavalla. Tuo loppu (kaks viimeistä kappaletta) jotenkin miellyttää vielä erikseen.