Muodonmuutoksia (Feeniks)
Tuhkasta tulenpalasiin
olen kokoava kehoni
kokoonpalaneesta kokosta
laulavat luuni.
Savu yhä maata koristaa,
kun sorja nousee haudastaan:
vaaleana, kuin liekit virvan:
täällä kukkivat kerran
kukat Manalan.
Sulkani suin puhtaiksi
kuten liekit nuolivat minua
kiihkein, kuolettavin suudelmin
astuin esiin valosta
ja varjoni kannan/
kansani karman -
mielessäni muistona:
Ääriviivoina uuden muodon.
Joten kiitokset teille,
ikiauringon kansa -
minut puhtaaksi riisuitte
synnistä ihmismaan.
Vanhoista vaatteistain
nyt vapaana kiidän.
Tulisin askelin,
tulisin askelin.
Uudeksi aamuksi synnyn:
minä, joka olen feeniks.
Nainen, joka paloi.
Linnunluin.
Linnunluin.
Selite:
Tänään ihan hymyilen, vaikka voisi sitä kai olla surullinenkin. Päivän hymiönä on käyvä tämä 👽.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi