koti
siitä missä toivo vaikenee viimein
ja odotukset kääntyvät takaisin
kuu paistaa loputtomaan hankeen
kompassi pyörii
ja tunturikoivikko vaihtuu varpuihin
siitä alkaa minun maani
siellä asuu parempi puoleni
joka puristaa kättäsi ja katsoo silmiin
loppuun asti
siellä minä nauran vapaasti
hengitys tasaantuu
ja jäljellä on vain toimintaa
sinne sinut veisin
jos osaisin
se on koti
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.