melancoly

Runoilija melancoly

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 10.1.2010
Viimeksi paikalla: 15.1.2019 20:38

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
11.1.1990

Suur kiitos kommentoinnista. 
ihmeiden aika ei ole vielä ohi.

Lopussa, käymme läpi ne valinnat mitkä jätimme käyttämättä, ne ihmissuhteet joihin emme rohjenneet ryhtyä, sekä mahdollisuudet mitä olisimme voinut saada aikaan. Kuinka paljon rohkeutta uskallan olla käyttämättä, tänään. 

-enusK
 

Moninaisuus

Kaik' nää tunteet oksennuttaa, En tiiä mit' teen, mut mut huomataan. Kaiken tän seas, en saa niist' otettakaan, Pliis, Avaaks mun silmät, pystyks mua ohjaan? Niist oivalluksist koitan petaa pohjaa, Et ohjaisit sun luo mun laivaa. Kuuluuks mun maata, kans kaatuneiden seas, sit en voi taata. Kuuluuks tää, kun ulvon kuuta, eros mun laumast, yskii yksinäisyys tulta. Oonksmä saalista ku enään saalista en? Voiks mun värit haalistuu, Jos sua voimista en? Annoit ääreisnäön, nään näil laseil liian kauas. Asensin nää väärinpäin, etsin neulaa heinäsuovast liian kauan. Kaiken saan, kun katson vuorten taa. Mun Luojani mua siel kumartaa, keskel koivukujaa. Enään en tunne tunnekuohuntaa, Luotan huojuvan puun vahvistuvan ja ohjaan kaatuneiden tukit sahalle kulkemaan.
Selite: 
Matkalla taivaanrantaan :)
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
11.1.1990
Runojen lukumäärä: 
9
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.