Loppukaneetti
Katselin kuolleen arkkua. Katselin surevia omaisia ja läheisä - vasemmalla ja oikealla puolella käytävää. Ajattelin ruumista arkussa. Siinä olet - ei tilanteesi muutu vaikka kuinka pappi hehkuttaa ja hiekkaa kotelosi päälle huiskii. Siinä yksin olet, vaikka kuinka omaiset arkkusi partaalla nyyhkii.
Olisiko elämämme kuin perhosella - toukkana, kotelona, perhosena. Kunnes katoamme pois.
Mutta elämä jatkuu, toisessa muodossa. Vaikka ei meissä.
Enempää jatkuakseen elämä ei tarvitse.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
