Nimetön
Ja minä kaipaan sinua nyt
näinä pimeinä tunteina.
Kaipaan hengitystäs korvani juuressa.
Ja minä kaipaan ihoasi
kun se minua koskettaa.
Ja kuiskaa että minut haluaa.
Minä kaipaan sinua niin.
Minä kaipaan sinua, eikä se muutu milloinkaan.
Kun ihot yhteen kuuluvat
kun ne toistaan rakastaa
eikä pysty luopumaan.
Milloinkaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis ja haikea runo. joskus luopuminen on niin äärimmäiseen vaikeaa ettei siitä tunnu selviävän koskaan :( ihana runo