Huoparuusu

Mietin sinua yön tunteina. En tiedä missä olet tai mitä teet, mutta tunnen hengityksesi ja lämpöisen rintasi, vaikket olekaan täällä luonani. Tunnen tuskasi toisinaan, sillä se sekoittuu omaani ja haihtuu hetkittäin pois ilon häivähdyksiin, jotka lupaavat uutta huomista.

Olit minun. Olit minun, vaikka et koskaan ollutkaan oikeastaan siinä. Jätit jälkesi elämääni ja sydämeeni. Tunnen vieläkin lämpöisen ihosi, puhtaan paitasi tuoksun, suihkun jälkeisen tukkasi kosteuden ja shampoon häivähdyksen, vaikka välillämme on jo ikuisuus.

Tämä oli tarkoitettu, vaikka sen ei koskaan kuulunutkaan olla niin. Tiesimme molemmat lähtiessämme tälle tielle, että siipemme eivät kanna elämää pidemmälle. Olet mielessäni, vaikkei sinua koskaan ollutkaan.

Omani - rakastin. Lehti on kääntynyt päivän kääntyessä syksyyn. Jälkemme eivät enää näy syksyisessä kasteisessa aamussa, tai narsku lumisella pellolla. Rakastin.

Painaudun vielä kerran mielessäni kainaloosi ja olen turvassa elämältä. Hyvästi ja huomenta aamun kajo. Silmäni ovat auki taas. Odotan. Elämä on minun taas.