Välitilassa
Kerran jo elänyt ei pelästy kuolleita ääniä.
Haavat humisevat,
pukeutuvat solisevaksi puroksi,
tuulen suhinaksi, lokin viiltäväksi kirkaisuksi.
Nämä ovat polkuja näkymättömyyden sisään.
Unohdan ääriviivani
kun naurava lehti alkaa laskea säästöjä.
Valo ei tyynny
vaikka pimeys sen syliin nukahtaa.
Se katsoo tyytyväisenä kuinka käsivarsissani kypsyvät
jo herkulliset mustikat.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
