Gongon

Välillä unelmoin olevani vähintään 65-vuotias mies, joka istuu puistoissa lampien partaalla ja ruokkii sorsia. Tai polttaa piippua kahvilan terassilla ja antaa maailman kävellä ohitseen.

Ja kun taivaalle piirtyy päivänvalon luoma kuu, se keinotekoinen vanhus haluaa olla keinotekoinen muu.
Sen usko tulevaisuuteen on itse tulevaisuus.

Se tahtoo kokea galaksin
laajuisen
rauhan sodan rakkauden
selvittää
perimmäisen yhteyden
ykseyden rakkauden

Se mies on onnellinen kaikesta
itsestään ja itsensä ulkopuolella. Mutta se mies ei elä ilman sisintä.

Sisimmässä rakkautta jotain itseään ja maailmaansa parempaa.

Ulkoinen rakkaus
Ulkoneva rakkaus,

joka ruokkii rakkautta kohti ohimenevää maailmaa, puistoja, lampia, sorsia, kuita, tähtisumuja ja galakseja ja tekee sen tähdelliseksi.

Täydelliseksi.

Sinä.