Maanpaossa
pihlajien alla kuu kukista pudonnut
sammal kehrää itseään ruohon läpi
ja jokin pienikukkainen, niin hento, että sitä tuskin
näkee.
Jalkapohjat eivät vielä muista maantuntuun
siihen täytyy totutella, antaa kivien ja neulasten
muistutella, pistellä ohueen nahkaan päärmeitään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
tuo mieleen äärettömyydet
maailman kaikkeuden pienuuden ihmeet kuin myös suuruuden
antaen ajatuksen
tärkeyden merkityksen
niin pienille kuin suurille asioille